Harjoituksista

Harjoittelut menevät aina saman kaavan mukaan, vaikka sensei vaihtuisikin. Alkulämmittelyjärjestys opetetaan jo lasten kurssilla ja se on aina sama. Tekniikkaosuudessa sensei ei paljon opeta vaan teknikka näytetään muutaman kerran ja sitten aloitetaan tekemään. Jokaisen harjoituksen loppupuolella on aseosuus, mikä päättyy aina vapaaseen aseharjoitteluun. Aseosuuden jälkeen, harjoituksen lopuksi on vapaata harjoittelua, jolloin saa harjoitella mitä huvittaa. Loppuveryttelyjä ei ole.

Harjoittelijoita ja senseitä on täällä laidasta laitaan. Oma mielipiteeni on näin reilun viikon ja vajaan 20 harjoituksen jälkeen, että teknisiin asioihin ei kummemmin paneuduta - kunhan vaan tehdään ja paljon. Samasta tekniikasta tehdään harjoittelun aikana useita omia versioita, eikä se oon niin tarkkaa. Senseit ei kummemmin puutu tekniikoihin, ellei tee jotain totaalisen väärin. Oppia saa muutamalta senseiltä ja lisäksi jos hakeutuu harjoittelemaan kokeneiden treenaajien kanssa. Yllättävän paljon harjoittelijoiden puolella väännetään lihaksilla, varsinkin mustanvyön miehistä löytyy näitä paljon. Sitten kun joku vääntää väkisin voimalla, niin minä aina jotenkin jähmetyn ja sit se on vaan väkisin vääntämistä. Raskastahan semmonen on. Asepuolen tekemisestä harjoittelijat muistavat todella hyvin kaikki katat vastakatoineen ja kumivariaatioita yms, tosin niitä tehdään paljon. Muutoin taas aseiden käyttö ei aina välttämättä ole kovin hallittua. Tuntuu että yleinsäkin kaikesta uupuu sellainen huolellisuus ja tarkkuus - kunhan vaan tehdään ja paljon.