Viisi viikoa takana ja Iwai Beach

Kohta jää Japani taakse ja alkaa kotimatka. Eilen tultiin Kodairalle Iwain leirilta. Kaksi paivää harjoiteltiin maalaiskylässä merenrannalla eri senseiden treeneissä. Tosin minulta jäi lauantain treenit väliin, koska käytiin meressä uimassa ja sain luultavasti rauskun piikistä jalkaan. Voin kertoa, että oli todella tuskaiset tunnit kunnes Kasahara sensei urhoollisesti kyyditsi ja kantoi minut naapurikylän sairaalaan. Siellä sain paikallispuudutuksen myrkytysalueelle ja tiedoksi, että kipuun auttaa pistospaikan pitäminen kuumassa vedessä. Tällöin myrkyn vaikutus lakkaa, koska sen on tarkoitus toimia vain tietyssä lämpötilassa. No tästä tapahtumasta johtuen Iwai Beachillä perinteikän uiminen kiellettiin - tai mikäli ui, niin täysin omalla vastuulla.

Sunnuntaina vedin treenipuvun päälle ja aamu aloitettiin 5:30 juoksemalla pitkin hiekkarantaa. Edellisenä iltana oli hyvin riehakkaat tatamipippalot, mutta se ei näyttanyt hidastavan ainakaan senseiden vauhtia - mitä nyt pientä viinankäryä tatamilla，mutta muuten tuntuu että sitä kovempaa treenataan mitä kovemmin ollaan edellisenä iltana juhlittu. Kobayashi sensein aamutreeneissa oli letkeä tunnelma, niin kuin useimmiten tuppaa olemaan. Ihmisillä on hymy huulilla krapulasta huolimatta, eikä pikkuasioihin niinkään puututa. Pääasia on hyvä treenitunnelma, niin kuin Kobayashi Dojolla muutenkin. Seuraavana oli Arai sensein harjoitus, missä hän puhui universumista, syömisestä, juomisesta ja päätyen hengittämiseen ja sitä myötä kokyuun. Sensei puhui japania ja osan tulkkasi yksi harjoittelija. Lisäksi koitin pysytellä Barbara sensein läheisyydessä lisäkäännösten toivossa. Uket saivat atemista heti kun hyökkäys oli huono tai muuten liikkui väärin - eli jos hyökkäyksessä oli pienikin aukko, ei Arai sensei päästänyt Ukea kovinkaan pitkälle hyökkäysaikeissaan ja voin vain kuvitella, että on aika vaikeaa hyökätä ettei Arai sensei näkisi aukkoa jossain. Tiukasta tunnelmasta huolimatta sensei muistutti, että mielessä pitää aina taistelun sijasta olla rakkaus.

Harjoituspäiväkirjaa, osa 7 ja muutakin

La 27.9. Iltaharjoitus, Kodaira, Suzuki sensei
- Katadorista ikkyo, nikkyo, yonkyo, koshinage. Shihonagesta tehtiin kaks versioo: ikkyon alku ja sit kädenalta ja siitä shihonage. Toinen tehtiin kuten munedorista päänavulla, niin et askel takaviistoon ja kyykyyn ja sieltä sit ylös niin et pään avulla tehtiin shihonage. Selkeetä.

Tunisialaiset ja Emmeli tulivat Tanaben reissulta ja taas on Kodairan dojolla elämää. Titanic-tunnari soi ripiitillä ja puhelimeen puhutaan arabiaa yömyöhään. Emmelin kanssa ihmetellään miten he ovat ratkaisseet dojon puhelimen käytön Tunisian yhteyksiin. Huomenna on taas jokin juhlameno. Ilmeisesti jokin näytös missä doshu on mukana ja lisäksi juhlat päälle. Korvatulpat korviin ja unta nuppiin.

Yhdeksän päivää jäljellä.

Suurin osa matkasta on takana ja tuntuu, että loppu häämöttää. Tämä on ollut tietysti mahtava kokemus, mutta jos haluaa tehdä uchideshi-matkan pitäisi täällä viettää huomattavasti pidempi aika. Lisäksi on Kobayashi dojon 40 vuotis juhlatilaisuuksia siel sun tääl kokoajan, mitkä rikkovat perusrutiineja. Hienoa on nähdä ihmisiä ympäri maailmaa ja kokea kaikenmoisia kekkereitä, mutta en ole suuremmin seurapiiri-ihminen ja usein yhteinen kieli puuttuu, joka entisestään vaikeuttaa luonnollista kommunikointia.

Tullessani ensimmäinen viikko meni väsymyksen ja ihmettelyn kanssa. Silloin Kodairan dojolla ei ollut muita kun minä ja viikonloppuisin Anita, joka on asunut vuoden Japanissa ja on ns. viikonloppu-uchideshina. Tokorozawan dojolla oli japanilainen uchideshi Shinosaki ja puolivuotta uchideshinä ollut Björn ruotsista. Juuri kun alkoi rutinoitumaan hommiin ja harjoitteluihin saapui kaksi tunisialaista nuorta naista Kodairan dojolle tarkoituksenaan tehdä kahden kuukauden uchideshi-ohjelma. He puhuivat vain arabiaa ja ranskaa eivätkä olleet yhtään tietoisia mitä uchideshinä olo dojolla tarkoittaa. Minä en puhu ranskaa enkä varsinkaan arabiaa ja sitten koitin selittää joka aamu samoja asioita mitä meidän tulisi yhdessä tehdä klo 5:00. Toinen heistä tuntui ymmärtävän nopeasti mistä on kyse, mutta toisen kanssa on edelleen kommunikointi ongelmia. Luulee varmaan että olen itse keksinyt säännöt, että meidän tulee herätä klo 5:00 siivoamaan ja muita vaihtoehtoja ei ole. Viimeviikolla saapui ryhmä ruotsalaisia, joista yksi tyttö aloitti uchideshi-ohjelman Emmeli. Nyt meitä siis parhaillaan yöpyy dojolla viisi, jos Anitakin on paikalla. Iltaisin soi arabilaiset laulut YouTubesta yömyöhään ja aamut menee selittäessä samoja siivoushommia uudelleen ja uudelleen.

Nyt on suurin osa ihmisistä ollut kaksi päivää Tanaben kierroksella, joten olen ollut dojolla itsekseni, paitsi Anita tuli eilen viikonlopuksi. On ollut ihanan rauhallista eikä meillä ole ollut iltaharjoituksia. Toissapäivänä Noriko näytti minulle hieman Asakusaa ja eilisen päivän nukuin. Tänään porukka palaa reissultaan ja kohta alkaa viimeinen viikko rullaamaan.

Ehdottomasti haluan tulla tänne uudestaan, mutta ajankohdan tulisi olla sellainen että ei ole kummemmin juhlallisuuksia eikä myöskään heinä-elokuussa, koska on todella kuuma. Nyt menee tietokone sulki ja käyn herättämässä Anitan päiväunilta. Sitten alkaakin taas siivous ja illan harjoitukset.

Harjoituspäiväkirjaa, osa 6

Nämä treenilistaukset teen, koska palatessani Suomeen mun pitää antaa treenipäiväkirja aikidoliitolle. Lisäksi kirjoitan jotain ahaa-elämyksiä tai tekniikoita, jos niitä muistan. Aina ei vaan riitä aikaa ja energiaa kaivaa tietokonetta esiin ja näpytellä muistiinopanoja ylös.

Ke 17.9. Iltaharjoitus, Kodaira, Kobayashi sensei
To 18.9 Aamuharjoitus, Kodaira, Kobayashi sensei
To 18.9. Päiväharjoitus, Tokorozawa, Kobayashi sensei
To 18.9. Iltaharjoitus, Kodaira, Hiroaki sensei
Pe 19.9. Aamuharjoitus, Tokorozawa, Kobayashi sensei
Pe 19.9. Iltaharjoitus, Kodaira, Hiroaki sensei
La 20.9. Aamuharjoitus, Kodaira, Kobayashi sensei
La 20.9. Päiväharjoitus, Tokorozawa, Hiroaki sensei
La 20.9. Iltaharjoitus, Kodaira, Suzuki sensei
Su 21.9. Kubo sensein synttäri treenit, Igarashi sensein dojo, Kubo sensei ja Urban sensei
Ma 22.9. Meiji-yliopiston juhlatreeni, Meiji-yliopiston dojo, Kubo sensei, Igarashi sensei ja Kobayashi sensei
Ti 23.9. Juhlatreeni, Kobayashi sensei
TI 23.9. Juhlatreeni, Moriteru Ueshiba doshu
Ke 24.9. Aamuharjoitus, Tokorozawa, Kasahara sensei
Ke 24.9. Päiväharjoitus, Kodaira, Komine sensei
Ke 24.9. Iltaharjoitus, Kodaira, Kobayashi sensei
To 25.9. Aamuharjoitus, Kodaira, Sato sensei
To 25.9. Päiväharjoitus, Tokorozawa, Masuda sensei
Pe 26.9. Aamuharjoitus, Tokorozawa, Masuda sensei
La 27.9. Aamuharjoitus, Kodaira, Sato sensei
La 27.9. Lastenharjoitus, Tokorozawa, Masuda sensei
La 27.9. Päiväharjoitus, Tokorozawa, Masuda sensei

Doshun treeneistä mieleen jäi kolme tärkeintä tapaa liikkua, joihin tekniikat pohjautuu; tenkan, irimi ja irimitenkan eri kulmauksilla. Yhdistelemällä näitä liikkeitä muodostuu perusliikkuminen. Kaikkea en ymmärtänyt, koska selitys tapahtui japaniksi ja tatamilla oli 500 muutakin treenaajaa ihmettelemässä doshun oppeja. Doshun liikkuminen oli kyllä ihailtavan selkeää. Kädet näyttivät tekevän vai ikkyo-undoa ja jalat eri tenkaneita, niistä sitten syntyi selkeitä perustekniikoita.

Kubo sensein harjoituksessa tehtiin jatkumona ensin ryotedorista kotegaeshi ja sitten uchikaiten sankyo niin, että vastaanotto tapahtui tenkanilla. Tämän jälkeen ryotedorin tenkan-vastaanoton jälkeen uke kääntyi ja löi jodan tsukilla, mihin sitten tehtiin hijikimeosae ja lisäksi kotegaeshi. Myöskin uchikaiten sankyo ja - yonkyo.

Sato sensei on vetänyt jowazaa, mutta muuten jo-osuudet on ollu perustekniikoita sovelluksineen ja parista riipuen on tullut tehtyä katojen vastakatoja, awasehota ja kumijota sekä shin-kumijota. Nyt kaikki tulee kun apteekin hyllyltä, mutta saas nähdä kauanko nämä pysyy muistissa. Masuda senseiltä on saanut hieman uutta näkökulmaa kumojo-n tekniikoihin. Lähinnä missä jo:n tulisi milloinkin olla ja mihin itse pitäisi liikkua, jotta on turvassa sekä seuraava hyökkäyspaikka on auki.

Harjoituspäiväkirjaa, osa 5

Sunnuntai 14.9. Aamuharjoitus, Kodaira dojo, Kobayashi sensei
Aiheena oli tantotori:
* Yokomenuchi kotegaeshista tehtiin kaksi versioo. Toisen vastaanotto; askel taakse ja myödäten alku, niin ku shihonage omotee tekis. Toisen version vastaanotto eteenpäin, niinkun shihonage uraa tekis. Eteenpäinversiossa torjunnan jälkeen taaemmalla kädellä gokyo-ote ranteesta, horjutus ja sit vaihto kotegaeshiin.
* Shomenuchi shihonage tehtiin niinku shihonage muutenkin tehään paitsi et puukkoa pois ottava käsi tulee shihonnageen kämmenpuoli ylöspäin jolloin puukon saa pois.
* Shomenuchi gokyoo tein Kanda sensein kanssa ja häneltä opin seuraavan. Kun ranteesta otetaan kiinni, niin että sen ei pitäisi heilua, voi peukalon sijoittaa uken kämmenpohjaan, jolloin ranne pysyy vielä varmemmin paikoillaan.

Sunnuntai 14.9. Iltaharjoitus, Tokorozawa dojo, Yamawaki sensei
* katatedori / ryotedori: kokyuho ja tenchinage
* katatedorista kämmen käännettiin ulospäin ja sit iriminage suoraan eteenpäin.
* shomenuchi iriminagessa horjutuksen ja heiton suunta alaspäin
* Jon vapaassa harjottelussa tuli muisteltua jo kata 22:n vastakataa, jonka olen jo osittain unohtanut.

Tiistai 16.9. Iltaharjoitus, Minamikoshigaya dojo, Masuda sensei
Hiroaki passitti osan uchidesheista Masuda sensein harjoituksiin. Dojo oli pieni eikä siellä ollut oikeastaan muuta kuin seinät ja tatami. Tosin tatamia oli kahdessa kerroksessa. Tunnelma oli erittäin mukava ja illan pimetessä tehtiin ushirowazasta ryotedori iriminagee, nikkyoo ja vaikeata sekä kivuliasta uregaramia. Ushirowaza tekniikat aloitettan usein niin että ukse hyökkää suoraan takaa ja tekniikkaa tehdään siitä paikoiltaan. lisäksi usein tekniikka tehdään etujalanpuolelle. Jo:lla tehtiin kumijota. Yleisesti alkujen sivulle plokkaukset tulisi kohdistaa eteenpäin eikä palkästän sivulle. Nro 4: Tomauchiin lähdettäessä jo:n tulee osoittaa kohti vastustajaa, tällöin on monia hyökkäysmahdollisuuksia eikä suojaus ole auki. Itse tomauchi tehtiin hyvin pienellä kaarella ja suht suoraviivaisesti sekä jo:n lyövä pää edellä. 5: Kedan kamaeen mennään sivulle ei taakse ja taas jo edellä hyökkäykseen.

Keskiviikko 17.9. Aamuharjoitus, Tokorozawa dojo, Hiroaki sensei
Perustekniikkaa ja jo:n vapaaharjoittelussa kata 31 ja vastakata.

Keskiviikko 17.9. Päiväharjoitus, Kodaira dojo, Kanda sensei
Ushirowaza ryotedori: iriminage, nikkyo, shihonnage. Jo kata 31 ja suwari kokyu ho.

Ruoka

Kokkaaminen on jäänyt lähes kokonaan, koska vapaa-aikaa ei käytännössä ole, joten lähinnä tulee ostettua lounasboxeja, valmiita ruoka-annoksia tai jotain hyvin nopeasti kokattavaa. Ruoka on hyvää, terveellistä ja ravitsevaa sekä halvempaa kuin Suomessa. Päivässä syömisiin ja juomisiin menee arviolta 7 - 10 euroa ja se sisältää mm. tuoretta kalaa, hedelmiä, vihanneksia, tuoremehuja, teetä, merilevää, riisiä ja muita herkkuja ilman sen kummempaa kokkaamista. Eilen tosin löysin sushistani madon, mutta muuten ravinto on täydellistä.

Perjantaisin uchideshit valmistavat yhteisen aamiaisen senseille ja itselleen. Tällön tarjolla on riisiä naton kanssa, mikä ei suuremin ole ulkomalaisten herkkua, mutta kuulema kuuluu osana uchideshi-ohjelmaan. Nato on kuulema soijaa raakamuodossa, lisänä soijakastiketta ja sinappia. Nami. Itse en viitsi pilata riisiäni moisella vaan vetäsen natot reippaasti kerralla naamaan ja päälle riisit. Aamiaiseen kuuluu myös herkullinen miso-keitto ja lisäksi esim. kalaa, levää, vihanneksia tms.

Kuvassa oma pika-aamiainen: nuudelikeittoa ja pala tofua.

Harjoituksista

Harjoittelut menevät aina saman kaavan mukaan, vaikka sensei vaihtuisikin. Alkulämmittelyjärjestys opetetaan jo lasten kurssilla ja se on aina sama. Tekniikkaosuudessa sensei ei paljon opeta vaan teknikka näytetään muutaman kerran ja sitten aloitetaan tekemään. Jokaisen harjoituksen loppupuolella on aseosuus, mikä päättyy aina vapaaseen aseharjoitteluun. Aseosuuden jälkeen, harjoituksen lopuksi on vapaata harjoittelua, jolloin saa harjoitella mitä huvittaa. Loppuveryttelyjä ei ole.

Harjoittelijoita ja senseitä on täällä laidasta laitaan. Oma mielipiteeni on näin reilun viikon ja vajaan 20 harjoituksen jälkeen, että teknisiin asioihin ei kummemmin paneuduta - kunhan vaan tehdään ja paljon. Samasta tekniikasta tehdään harjoittelun aikana useita omia versioita, eikä se oon niin tarkkaa. Senseit ei kummemmin puutu tekniikoihin, ellei tee jotain totaalisen väärin. Oppia saa muutamalta senseiltä ja lisäksi jos hakeutuu harjoittelemaan kokeneiden treenaajien kanssa. Yllättävän paljon harjoittelijoiden puolella väännetään lihaksilla, varsinkin mustanvyön miehistä löytyy näitä paljon. Sitten kun joku vääntää väkisin voimalla, niin minä aina jotenkin jähmetyn ja sit se on vaan väkisin vääntämistä. Raskastahan semmonen on. Asepuolen tekemisestä harjoittelijat muistavat todella hyvin kaikki katat vastakatoineen ja kumivariaatioita yms, tosin niitä tehdään paljon. Muutoin taas aseiden käyttö ei aina välttämättä ole kovin hallittua. Tuntuu että yleinsäkin kaikesta uupuu sellainen huolellisuus ja tarkkuus - kunhan vaan tehdään ja paljon.