Yhdeksän päivää jäljellä.

Suurin osa matkasta on takana ja tuntuu, että loppu häämöttää. Tämä on ollut tietysti mahtava kokemus, mutta jos haluaa tehdä uchideshi-matkan pitäisi täällä viettää huomattavasti pidempi aika. Lisäksi on Kobayashi dojon 40 vuotis juhlatilaisuuksia siel sun tääl kokoajan, mitkä rikkovat perusrutiineja. Hienoa on nähdä ihmisiä ympäri maailmaa ja kokea kaikenmoisia kekkereitä, mutta en ole suuremmin seurapiiri-ihminen ja usein yhteinen kieli puuttuu, joka entisestään vaikeuttaa luonnollista kommunikointia.

Tullessani ensimmäinen viikko meni väsymyksen ja ihmettelyn kanssa. Silloin Kodairan dojolla ei ollut muita kun minä ja viikonloppuisin Anita, joka on asunut vuoden Japanissa ja on ns. viikonloppu-uchideshina. Tokorozawan dojolla oli japanilainen uchideshi Shinosaki ja puolivuotta uchideshinä ollut Björn ruotsista. Juuri kun alkoi rutinoitumaan hommiin ja harjoitteluihin saapui kaksi tunisialaista nuorta naista Kodairan dojolle tarkoituksenaan tehdä kahden kuukauden uchideshi-ohjelma. He puhuivat vain arabiaa ja ranskaa eivätkä olleet yhtään tietoisia mitä uchideshinä olo dojolla tarkoittaa. Minä en puhu ranskaa enkä varsinkaan arabiaa ja sitten koitin selittää joka aamu samoja asioita mitä meidän tulisi yhdessä tehdä klo 5:00. Toinen heistä tuntui ymmärtävän nopeasti mistä on kyse, mutta toisen kanssa on edelleen kommunikointi ongelmia. Luulee varmaan että olen itse keksinyt säännöt, että meidän tulee herätä klo 5:00 siivoamaan ja muita vaihtoehtoja ei ole. Viimeviikolla saapui ryhmä ruotsalaisia, joista yksi tyttö aloitti uchideshi-ohjelman Emmeli. Nyt meitä siis parhaillaan yöpyy dojolla viisi, jos Anitakin on paikalla. Iltaisin soi arabilaiset laulut YouTubesta yömyöhään ja aamut menee selittäessä samoja siivoushommia uudelleen ja uudelleen.

Nyt on suurin osa ihmisistä ollut kaksi päivää Tanaben kierroksella, joten olen ollut dojolla itsekseni, paitsi Anita tuli eilen viikonlopuksi. On ollut ihanan rauhallista eikä meillä ole ollut iltaharjoituksia. Toissapäivänä Noriko näytti minulle hieman Asakusaa ja eilisen päivän nukuin. Tänään porukka palaa reissultaan ja kohta alkaa viimeinen viikko rullaamaan.

Ehdottomasti haluan tulla tänne uudestaan, mutta ajankohdan tulisi olla sellainen että ei ole kummemmin juhlallisuuksia eikä myöskään heinä-elokuussa, koska on todella kuuma. Nyt menee tietokone sulki ja käyn herättämässä Anitan päiväunilta. Sitten alkaakin taas siivous ja illan harjoitukset.