Aamupäivän perustreenissä muisti taas, että täällä tehdään ja kovaa. Sitä voisi päästä helpommalla, jos vaan tekisi ja toimisi ajattelematta, muuta ei. Mieli ei toimi niin, ainakaan kehon kanssa. Ensin kroppa tekee totaalisen stopin kun joku yritää sitä väkisin vääntää voimalla ja ruttaamalla. Sitten tulee ihmettelyjä kun on yllättävän vahva keho tällaiseksi ripakinttu-naiseksi, mutta tämä "ongelma" ratkaistaankin lisäämällä voimaa ja noidankehä on valmis. Vuoron vaihduttua harjoitteluparina on jo valmiiksi superjäykkä ja vaikea uke, mutta tulee ainakin oppia, koska lopulta tarvitaan sensei opastamaan ongelmakohtajäkityksen yli, puolin sun toisin.
Illalla pääsin shiatsuun ja akupunktioon rentouttamaan selkää. Yksi Kobayashi dojon harjoittelijoista tekee hoitoja työkseen ja koetan nyt budjetin rajoissa käydä siellä mahdollisimman paljon. Hän ei puhu sanaakaan englantia ja yrittäessäni selitää 10 vuoden välilevyongelmistani toivoin ehkä seitsemännen kerran tänään, että osaisin japania. Kotiin palattuani Anu odotti minua juna-asemalla. Ei ollut löytänyt pimeässä dojoa ja siellä se ulkona, kylmässä ja nälkäisenä odotti että päästään yhtämatkaa koti-dojolle.
Huomenna vapaapäivä. Aamusiivouksen jälkeen lähdetään lounaalle Igarashi sensein kanssa. Tarkoituksena olisi myös saada paikallinen puhelinliittymä avattua.
Pöyristyttävän sööttejä pikku-aikidokaita! Noilla ei ainakaan luulis löytyvän liikaa habaa :)
VastaaPoistaKivaa, että on blogi, josta voi lukea sun kuulumisia. Hyviä Japani-elämyksiä ilman järistyksiä.
VastaaPoistaHanna
Ja anun kirjoituksia matkastamme voi käydä lukemassa: http://enitenjaparasta.blogit.fi
VastaaPoistaJep Hyvää matkaa ja hyviä treenejä toivotellen sinulle ja Anulle!
VastaaPoista