HORA!

Viikko takana aikidon opiskelua Iagarashi sensein silmän alla.  Tällä hetkellä kyseenalaistan lähes kaiken, mitä olen tähän saakka 20 vuoden aikana aikidossa tehnyt. En osaa mitään. En muista mitään. Toistan virheitä, jotka itsekin tunnistan virheiksi - ja huom. toistan niitä kerta toisensa jälkeen. Vaahtosammuttimen kokoiset lapsetkin osaavat kaikki taisabakit paremmin. Epäröivä mieleni rajoittaa jo ennestään hidasta, kömpelöä ja heikkoa kehoani.

Sensei on vaativa ja tarkkailee kaikkea mitä teemme ja huudahtaa: "Hora!" - suomeksi käännettynä tarkoittaa jotain ei noin tai väärin tms. Teen tekniikkaa ja se katkeaa vähän väliä: "Hora! - Not like that! - On the line! - Hora! - Don't tell! - Hora! - Use the free side! - Hora! - Mind control! - Cut! - Attac! - Balance!" Lopulta en pääse edes tekemään tekniikkaa, kun vaan ajattelen sen aloittamista kuulen: "Hora!". Tällaisen tekemisen jälkeen on erittäin palkitsevaa, jos sensei katsoo eikä sano mitään - ehkä tein edes jotain oikein? Saati jos pari kertaa viikossa kuulee "Good." tai näkee sensein nyökyttelevän päätään rauhallisesti.

Tämä totaalinen osaamattomuuden tunne on ehkä osa oppimisprosessia ja ehkä jossain vaiheessa tulee niitä onnistumisiakin. Mutta tämä kaikki on erittäin positiivista ja mahtavaa! Ylihuomenna sensei lähtee Suomeen opetusmatkalle ja me jäämme Anun kanssa Japaniin. Vaikka meillä on sensein poissaollessa tiedossa matkustelua ympäri Japania ja vierialuja eri dojoilla, tuntuu se katkaisevan pahasti tämän opiskelun täällä kotidojolla. Mieli on nyt niin aikidossa, että ei malttaisi muuta. Onneksi huomenna on vielä yksi harjoitus ennen vapaata hengailua näillä saarilla.